Verotuloja ja velkakierteitä – rahapelaamisen kaksoisluonne
Rahapelaaminen on, no, vähän kuin kaksiteräinen miekka. Toisaalta se tuo merkittäviä summia valtion kassaan. Vuonna 2022 yksinomaan Suomessa rahapelitoiminnan verotuotot ylittivät 1,3 miljardia euroa. Se on iso raha – oikeasti iso – etenkin kun verrataan esimerkiksi kulttuuribudjettiin tai korkeakoulujen rahoitukseen. Mutta samalla, samaan aikaan, se ruokkii myös ilmiöitä, joiden hintalappu ei näy suoraan tilinpäätöksissä. Peliriippuvuus on yksi niistä.
Talous hyötyy, mutta yhteiskunta maksaa. Sitä ei voi oikein kiistää. Ja kun tarkastellaan, miten rahapelaaminen talouteen vaikuttaa, on pakko katsoa molempia puolia – niitä kylmiä numeroita ja niitä ihmiskohtaloita, jotka jäävät tilastojen taakse.
Online-kasinot jyräävät – markkinat kasvavat rajusti
Digitaalinen rahapelaaminen on muuttanut koko pelikentän. Siis kirjaimellisesti. Perinteiset pelikoneet ja kivijalkakasinot ovat jääneet taka-alalle, kun netissä toimivat kasinot ovat vallanneet markkinoita. Vuonna 2022 suomalaiset käyttivät arviolta 520 miljoonaa euroa ulkomaisiin nettikasinoihin. Se on rahaa, joka ei päädy verottajan käsiin, vaan katoaa maiden rajojen ulkopuolelle.
Tämä kehitys on herättänyt huolta. Moni kysyy, miksi emme sääntele tiukemmin? Miksi annamme rahojen valua pois? No, osittain kyse on EU-lainsäädännöstä ja osittain siitä, että sääntely ei ole pysynyt teknologian perässä. Siksi sääntely rahapelaaminen on noussut yhä keskeisemmäksi puheenaiheeksi – eikä syyttä.
Peliala työllistää, mutta missä määrin?
Työpaikkoja syntyy, ja se on hyvä juttu. Veikkaus työllisti vuonna 2022 noin 1 500 henkilöä, ja pelialaan liittyvät teknologia- ja asiakaspalveluyritykset lisäävät lukua entisestään. Mutta tässäkin on pieni mutta. Kun pelitoiminta siirtyy nettiin ja kansainvälisten yhtiöiden käsiin, työpaikat eivät enää synny Suomeen.
Toisin sanoen, vaikka rahapelaaminen voi luoda taloudellista aktiviteettia, sen vaikutus työmarkkinoihin on muuttumassa. Yhä useampi pelialan työpaikka on nyt Maltalla, Virossa tai Gibraltarilla – ei Helsingissä tai Tampereella.
Peliriippuvuuden hintalappu on yllättävän korkea
Tässä kohtaa asiat muuttuvat vaikeammiksi. Peliriippuvuus ei näy valtion budjetissa suoraan, mutta sen vaikutukset ovat todellisia. Arvioiden mukaan noin 3 % suomalaisista kärsii vakavasta peliongelmasta. Se on noin 160 000 ihmistä. Ja heidän lähipiirinsä? Vielä enemmän.
Taloudelliset menetykset, velkakierteet, mielenterveysongelmat ja työkyvyttömyys – nämä kaikki maksavat. Yksi tutkimus arvioi, että peliongelmista aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle voivat olla jopa 500 miljoonaa euroa vuodessa. Siis puolet siitä, mitä valtio saa verotuloina. Aika raju kontrasti, eikö?
Siksi peliriippuvuus vaikutus ei ole vain sosiaalinen kysymys – se on myös taloudellinen.
Riskit piiloutuvat voittojen varjoon
On helppo keskittyä siihen, kuinka paljon rahapelaaminen tuottaa. Mutta totuus on, että se tuo mukanaan myös riskejä, jotka eivät aina näy heti. Esimerkiksi nuorten pelaaminen on lisääntynyt, ja he ovat usein haavoittuvaisempia. Yksi lipsahdus ja olet kiinni – ei ehkä fyysisesti, mutta taloudellisesti ja psyykkisesti.
Lisäksi rahapelaamisen normalisoituminen tekee siitä hyväksyttävämpää, vaikka sen seuraukset voivat olla vakavia. Kun jokaisessa kaupan nurkassa vilkkuu peliautomaatti, viesti on selvä: tämä on normaalia. Mutta onko se?
Verotulojen merkitys ei ole yksiselitteinen
On totta, että rahapelaaminen tuo verotuloja. Mutta kysymys kuuluu: onko se kestävä tulonlähde? Kun yhä suurempi osa pelaamisesta siirtyy ulkomaille, verotulot pienenevät. Ja kun peliongelmat lisääntyvät, kustannukset kasvavat. Lopputulos? Tasapaino horjuu.
Tässä kohtaa monet asiantuntijat ovat alkaneet kyseenalaistaa nykyisen mallin. “Quote A.” Tämä ei ole vain moraalikysymys – se on myös taloudellinen strategiapäätös.
Sääntely – ratkaisu vai este?
Sääntelyä vaaditaan, mutta se ei ole yksinkertaista. EU:n sisämarkkinat estävät yksittäisiä maita rajoittamasta palveluiden vapautta – ja se tekee pelialan sääntelystä erityisen vaikeaa. Silti jotkut maat ovat onnistuneet. Esimerkiksi Ruotsi otti käyttöön lisenssijärjestelmän, joka mahdollistaa ulkomaisten toimijoiden verottamisen ja valvonnan.
Suomessa keskustelu käy kuumana. Pitäisikö meidän seurata esimerkkiä? Vai onko monopoli sittenkin parempi vaihtoehto? No, riippuu keneltä kysyy. Joka tapauksessa rahapelaaminen talouteen -keskustelussa sääntely on noussut avainasemaan.
Yhteenvetoa ilman yhteenvetoa
Rahapelaaminen on taloudellisesti merkittävä ilmiö – ei siitä pääse mihinkään. Mutta samalla se on myös sosiaalinen haaste, jonka vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskuntaan. Se tuo rahaa, mutta vie myös rahaa. Se luo työtä, mutta voi myös viedä elämänhallinnan.
Kysymys ei ole siitä, pitäisikö rahapelaaminen kieltää tai vapauttaa kokonaan. Vaan siitä, miten löydämme tasapainon. Sellaisen, jossa taloudelliset hyödyt eivät peitä alleen inhimillisiä kustannuksia. Ja jossa sääntely rahapelaaminen ei ole vain tekninen yksityiskohta, vaan strateginen valinta.